Joillekin äitienpäivä on kaksinkertainen suru

Äitienpäivää edeltävänä viikkona vietetään Simpukka-viikkoa ja äitienpäiväviikon lauantai on Lapsettomien lauantai. Näillä tapahtumilla halutaan juuri äitienpäivän alla muistuttaa, että vanhemmuus ei ole itsestäänselvyys. Vanhemmuutta ja varsinkin äitiyttä toitotetaan ja ylistetään joka tuutista, kun samalla unohdetaan ne, jotka eivät voi lapsia syystä tai toisesta saada. Syitä on yhtä monta kuin lapsetontakin, taustalla voi olla sairaus, hormoniongelmat tai yksinkertaisesti se, että kumppania ei ole ajallaan löytynyt ja joskus syytä ei saada selville. Lapsettomuus voi koskettaa yhtä lailla niin naista kuin miestäkin. Nainen on siinä mielessä paremmassa asemassa, että yksinäinen nainen voi hakeutua lapsettomuushoitoihin, mutta mies ei. Tutkimusten mukaan Suomessa lopullisesti lapsettomiksi jää joka neljäs mies ja joka viides nainen. 

Tahaton lapsettomuus on pahimmillaan yksi aikuisiän suurimmista kriiseistä, jonka kohtaa joka viides hedelmällisessä iässä oleva Suomessa. Lukuna määrän on arvioitu olevan 300 000. Tahaton lapsettomuus herättää paljon voimakkaita tunteita: toivon ja epätoivon vaihtelua, pelkoa, vähemmyyden tunnetta, kateutta, toiseutta ja jopa vihaa. Tahaton lapsettomuus vaikuttaa voimakkaasti kokijansa kehoon, mieleen, työelämään, talouteen, ihmissuhteisiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin, eli se läpileikkaa koko lapsettoman elämän eikä sitä pääse karkaamaan oikein minnekään.

Kokemus lapsettomuudesta kulkee usein mukana koko loppuelämän ajan riippumatta siitä, onko lapsi saatu syliin tai onko lopullisen lapsettomuuden syvin suru jo hieman laantunut. Se seuraa ihmistä myös seniori-ikään, kun ystävät ja tuttavat ympärillä alkavat saada lastenlapsia, joita lapseton ei koskaan saa. Myös huoli vanhenemisesta on usein läsnä tahattomasti lapsettomalle: kuka pitää minusta huolen kun vanhenen tai sairastun. Asiasta muistuttaa myös Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio: “Syntyvyyskeskustelussa on esiin noussut huoli väestön ikääntymisestä ja hoivavastuun siirtymisestä yhteiskunnalta entistä vahvemmin omaisten vastuulle. Tämä herättää huolta lopullisesti lapsettomissa. Kaikilla ei ole omaisia, jotka pitäisivät huolta sitten, kun ei siihen itse enää pysty.”

Usein suhde omiin vanhempiin voi kriisiytyä lapsettomuuden kanssa taistellessa, koska he eivät usein voi ymmärtää lapsettomuuden tunnetta ja siitä kumpuavia haasteita. Tämä voi herättää syyllisyyden tunteita sitten, kun omat vanhemmat nukkuvat pois. Tämän vuoden äitienpäivä on erityisen raskas niille lapsettomille, joiden äiti ei ensimmäistä kertaa ole mukana juhlinnassa. Joutuu käsittelemään kaksinkertaista surua: sitä ettei itse ole vanhempi ja sitä, että omaa äitiä ei enää ole. Ja kummallekaan asialle ei voi enää tehdä mitään.

Muistetaan tänä vuonna olla hienotunteisia niitä ihmisiä kohtaan, joilla lasta ei ole, olkoon se syy mikä tahansa ja muistetaan myös se, että jokainen perhe on arvokas ja tärkeä riippumatta siitä, kuuluuko perheeseen lapsia tai ei.