Harri Elialalle tuli 40 vuodessa koko ihmiselämän kirjo tutuksi

Vuodenvaihteessa virallisesti eläkkeelle jäävä poliisi kuvailee Savonlinnaa kauniiksi, mukavaksi pikkukaupungiksi, jossa ihmiset ovat rehellisiä ja mukavia.

Kaupungin päättäjien, alueen kansanedustajien ja Eloisan toimet eivät saa pään silitystä

Monissa piireissä tuttu savonlinnalaiskasvo, Harri Eliala jää vuodenvaihteessa eläkkeelle poliisin tehtävistä. Siis ehdottomasti haastattelun paikka. Tarjolla on kaupunkiamme käsittelevää asiallista, punnittua, älykästä ja kiinnostavaa tekstiä!

Eliala työskenteli Savonlinnassa 25 vuotta.

– Tuosta ajasta noin 17 vuotta kentällä hälytyspartiossa ja noin 8 vuotta rikostutkijana. Viimeiset 10 vuotta olin niin sanottuna kenttäylikonstaapelina. Työskentelin Etelä-Savon alueen kenttäjohtotehtävissä ja siinä samalla hälytyspartiossa.

Savonlinnaa Eliala kuvaa erittäin kauniiksi ja mukavaksi pikkukaupungiksi.

– Ihmiset ovat rehellisiä ja mukavia. Poliisin kunnioituskin on ihan eri tasolla kuin vaikkapa Helsingissä. Lähes aina selviää puhumalla ja maalais- tahi kaupunkilaisjärkeä soveltamalla. Savonlinnan poliisipartioiden toiminta-alue on hyvin laaja. Lähes 100 km jokaiseen ilmansuuntaan. Kyllä niin isolla alueella tekemistä riittää, varsinkin kun enimmäkseen on selvittävä yhdellä ainoalla hälytyspartiolla, hän vihjaa käytettävissä oleviin resursseihin.

Kenttäpoliisin näkökulmasta suurin muutos tehtäväkentässä näkyy hänen mukaansa erilaisten mielenterveysasiakkaiden lisääntyneessä määrässä.

– Tämänkin kokoisessa kaupungissa on paljon ihmisiä, joilla ei ole asiat hyvin. On työttömyyttä, alkoholiongelmaa, mielenterveydellisiä haasteita, kuten vaikkapa masennusta ja näistä johtuvia ihmissuhdeongelmia sekä itsetuhoisuutta. Eloisan palveluiden piiriin ei näytä pääsevän enää läheskään niin helposti kuin vielä muutamia vuosia sitten. Se heijastuu selvästi poliisin ja ensihoitajien arkeen. Ihmisiä laitetaan kotiinsa selviämään lääkkeiden turvin. Hirmuisella riskillä, Eliala huokaa.

Paikkakunnan rikollisuuden tai huumeiden määrästä Eliala ei kuitenkaan ole huolissaan.

– Rikollisia ja huumausaineiden käyttäjiä toki on, mutta edelleenkin se on melko lailla marginaalinen ongelma. Johtuneeko siitä, että nuorimmat tuon alan yrittäjät siirtyvät isompiin kaupunkeihin heti, kun täällä alkaa maa poltella jalkojen alla? hän pohtii.

Savonlinna on viimeisen 25 vuoden aikana muuttunut Elialan mukaan monessa mielessä, eikä kaupungin tulevaisuus näytä juuri tällä hetkellä ruusuiselta.

– Kaupunki on muuttumassa uniseksi ”eläkeläisparatiisiksi”, kun nuoria ja perheitä houkuttelevat vetovoimatekijät karsiutuvat pois yksi toisensa jälkeen. Huolestuttavaa on, että sairaalaa ja muita terveyspalveluja ollaan ajamassa alas kovaa vauhtia. Se koskettaa kaikkia ikäryhmiä. Myös poliisien resurssit tällä alueella ovat lähes puolittuneet. Työkenttä eli rikollisuus ja hälytystehtävät taas eivät todellakaan ole vähentyneet samassa suhteessa.

Hänen mielestään kaupungin päättäjien ja alueen kansanedustajien ei voi sanoa varsinaisesti onnistuneen tehtävissään.

– Paikoin on tullut tunne, että enemmän on keskitytty keskinäiseen riitelyyn ja piikittelyyn. Tämä on heijastunut negatiivisesti kaupungin kehittämiseen. Pienessä kaupungissa kaikkien on puhallettava yhteen hiileen, muistuttaa Eliala.

Mieleen ovat erityisesti jääneet Savonlinnassa viime vuosina tapahtuneet nuorten autoilijoiden kuolonkolarit, jotka ovat äärimmäisen surullisia tapahtumia.

– Hirveä tragedia heidän läheisten lisäksi koko kaupungille. Ja myös kaiken nähneille poliiseille. Joka vuosi tulee lauma nuoria ajokortti-ikään. Suurin osa heistä ajelee tietenkin fiksusti, mutta lähes jokaisessa työvuorossa tulee ilmoituksia kaahailevista ja päättömästi ajavista nuorista. Osa kokemattomista kuljettajista koettelee kuolemattomuuttaan vanhoilla Volvoillaan ja Mersuillaan.

– Uralle mahtuu useita ikäviä tapahtumia, mutta myös ikimuistoisia hauskoja sattumuksia, kuten kohtaaminen etsintäkuulutetun muistisairaan rouvan kanssa, joka ”höynäytti” kaiken nähnyttä konstaapeliakin…

Harri Eliala kannustaa kuitenkin nuoria pyrkimään poliisiksi, jos se yhtään kiinnostaa.

– Poliisin tehtäväkenttä on laaja ja mielenkiintoinen. Poliisikoulun jälkeen voi pyrkiä erilaisiin tehtäviin eri puolille Suomea. Poliisit ovat tervejärkisiä, ahkeria ja fiksuja huippuammattilaisia. Poliisin työ on mielenkiinoista ja jännää. Koko ihmiselämän kirjo tulee tutuksi, hän tiivistää.

Savonlinnassa on valtavasti erittäin mukavia ja poliisiksikin sopivia nuoria. Aina ei tarvitse hakeutua kokonaan pois Savonlinnasta, vaan voi käydä kouluttautumassa muualla ja palata takaisin kotiseudulle. Poliisin ammatti on ihan hyvä vaihtoehto.

Tuleeko ikävä poliisin töitä?

– No ei kyllä tule, hän sanoo painokkaasti. – Viime vuosina noin 13 tunnin yövuorot kävivät paikoin liian raskaiksi. Liian vähän työntekijöitä, liian hektisiä työvuoroja varsinkin kesäaikaan – ja ketään se ei tunnu kiinnostavan. Esimiehet ja poliisilaitoksen johto ovat Mikkelissä tai Kuopiossa. Sieltä norsunluutorneistaan käsin he yrittävät johtaa koko Itä-Suomen poliisitoimintaa. Enimmäkseen huonoin lopputuloksin.

Savonlinnan poliisiaseman työkavereita tulee kuitenkin ikävä.

– He ovat kaikki ihan mahtavia tyyppejä ja huippuammattilaisia. Osan kanssa on koettu kaikenlaista vuosikymmenten saatossa. Siitäkin voisi kirjoittaa kirjan, hän väläyttää

Entä jos olisit joku poliisin ammattiin liittyvä esine, mikä se olisi?

– No, se taipuisa kumipamppu tietenkin. Se on tärkeä osa järjestyspoliisin historiaa aina 90- luvulle saakka. Tärkeä ja luotettava järjestyksenpitäjä, joka ei turhia valikoinut. Tämä sanottuna pilke silmäkulmassa ja huumorilla, hän lisää.

Lähes 40 vuoden uran poliisissa tehnyt ylikonstaapeli Harri Eliala vaihtaa virkapuvun siviileihin virallisesti 1.1.2026 (kuva Pasi Pekkonen).

Savonlinnasta Helsinkiin ja takaisin Savonlinnaan

– Ehkäpä vilkkaalle ja kärsimättömälle savonlinnalaispojalle poliisiksi päätymisessä suurin vaikutin oli sopivan lyhyt koulutus ja mahdollisuus päästä johonkin isompaan ja jännittävämpään kaupunkiin näkemään isompia ympyröitä. Ja sehän toteutui, Harri Eliala muistelee.

– Pääsin Tampereen Poliisikouluun heti armeijan jälkeen tammikuussa 1987. Parikymppisenä pojankloppina. Siihen aikaan lähes kaikki uudet poliisit menivät Poliisikoulun jälkeen Helsinkiin oppimaan ammattia. Ja siellä sen kyllä oppi nopeasti. Enimmäkseen kantapään kautta.

Helsingin Poliisilaitoksen palveluksessa vierähti noin 13 vuotta.

– Noin puolet tuosta ajasta hälytyspartioissa Helsingin keskustan poliisipiirissä ja toinen puolisko Itäkeskuksen piirissä, joka olikin melkoinen elämänkoulu. Jokaisessa työvuorossa sattui ja tapahtui. Kaikesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan, hän vihjaa.

– Esikoisen syntymän jälkeen hakeuduin rauhallisemmille vesille Savonlinnan poliisilaitokselle heti vuosituhannen vaihtumisen jälkeen.

Poliisista linja-autonkuljettajaksi ja ikämiesjääkiekkoa

Pilke silmäkulmassa Eliala heittää, ettei rakas vaimo aio katsella kotona toimettomana lojuvaa ja sohvalla makoilevaa kuusikymppistä ukkoa. Ihmisellä pitää olla järkevää tekemistä.

– Niinpä olen kouluttautumassa Samiedun logistiikkakoulutuksessa linja-autonkuljettajaksi. Jos terveyttä riittää, haaveena olisi ajella linja-autolla tilausajoja ensi keväästä alkaen. Sopivassa määrin ja hymyssä suin. Tykkään olla ihmisten kanssa ja tykkään myös ajaa autoa. Yksinkertaisen pollarin yksinkertaisia haaveita.

Harri Eliala on työnsä ohella järjestänyt vuosikaudet Savonlinnassa heinäkuun lopulla pelattavaa Euroopan suurinta weteraanijääkiekkoturnausta.

– Se on ollut mielenkiinoista vapaa-ajantoimintaa, mutta välillä erittäin haastavaa kokopäivätyön ohessa. Nyt siihenkin on enemmän aikaa paneutua ja siinä sivussa pelailla ikämiesjääkiekkoa niin paljon kuin kerkeää, ilman että työvuorot häiritsevät.

Hän soluttautui myös golfin ihmeelliseen maailmaan pari vuotta sitten.

– Enkä myönnä jääneeni siihen koukkuun. Eläkkeelle jäännin myötä yritän kuitenkin saada tasoitusta vähän laskemaan ja viettää hieman enemmän aikaa Kerigolfin mainiossa yhteisössä. Ehkäpä minulla olisi oma panos annettavana myös golfseuran aktiiviseen urheiluseuratoimintaan.

INFO

Harri Eliala

Syntynyt 1966

Ylioppilaaksi Talvisalon lukiosta 1985

Tulenjohtoaliupseeriksi Kajaanista 1986

Poliisikouluun 1/1987

Helsingin poliisilaitos 1987–1999

Espoon poliisilaitos 1999–2000

Savonlinnan poliisiasemalla eri tehtävissä 2000–2025

Eläkkeelle 1.1.2026

Vaimo ja kolme aikuista lasta. Lapset työskentelevät ja opiskelevat Espoossa, Turussa ja Tampereella.

Harrastukset: Lukeminen, jääkiekon seuraaminen, veteraanijääkiekko, tennis ja kuntosali. Kesällä näiden lisäksi golf.