Hiekkataidetta Enonkoskella jo 13 vuotta

Enonkosken yksi tykätyimmistä veistoksista on ensikertalaisen Viron Mari Hiiemäen teos ”Knitting the Roots”.

Mari kertoo, että neulominen ja kutominen ovat parhaimmillaan juurien ja taidon siirtämistä sukupolvelta toiselle.

Suomen Latu loi leiripäiviensä yhteydessä ensimmäiset hiekkaveistokset Enonkosken keskustaan kesällä 2012. Siitä alkaen suomalaiset ja kansainväliset huippuveistäjät ovat vierailleet paikkakunnalla hiekanveistokilpailuissa juhannuksen jälkeisellä viikolla.

Veistokset ovat säilyneet kuntalaisten ja matkailijoiden ihailtavina aina lumien tuloon saakka. Vasta pakkaset ovat murentaneet veistokset. Moni katselija on kysellyt järjestäjiltä: ”Kuinka rankkasateet tai kovat helteet kohtelevat näitä taideteoksia?” Vastaus on aina ollut: ”Eipä juurikaan. Veistosten perustana on erinomainen silttihiekka eli hyvin hienojakoinen hiekka ilman kiviä, ja se on juntattu veden kanssa kivikovaksi.” Toki pienen suihkauksen vesiohenteista liimaa ovat järjestäjät toimittaneet valmiiden veistosten pintaan. Ja se pitää kosteuden veistosten sisällä.

Joka vuosi on saatu seurata taiteilijoiden työskentelyä Enonkosken Kalamarkkinoiden aikaan. Silloin väkeä on tungeksinut torilla tuhatmäärin. Mutta läpi kesän ovat kaikki Joensuu-Savonlinna -tien kulkijat pysähtyneet ihastelemaan taideteoksia. Kaikkiaan kävijöitä on ollut kymmeniätuhansia.

Enonkosken oma hiekkataiteilija Sofia Sopanen tuli mukaan näihin kilpailuihin alle 15 vuotiaana. Ja joka vuosi lähes 10 vuoden ajan olemme saaneet häneltä taiteellisia luomuksia.

Tässä on tämän vuoden kilpailujen erikoisin taideteos Enonkoskella.

Tässä on Sofian näkemys ihmisen juurista. Ja juuri näinhän se on tapahtunut. Paljon on aikaa kulunut…

Miten veistäjät valitaan?

Vuosittain veistäjät ovat vaihtuneet siten, että aina on kutsuttu uusia taiteilijoita eri maista mukaan. Tavoitteena on ollut, että puolet taiteilijoista ovat entisiä ja puolet uusia. Järjestäjät hoitavat kisailijoille kuljetukset heidän kotimaistaan Enonkoskelle ja takaisin. Kisapaikalla kaikista veistäjistä on pidetty hyvää huolta ja tarjottu veistämisen ohessa paljon muitakin elämyksiä kuten hyvää ruokaa, saunomista, kalastusta ja taidenäyttelyitä. Niinpä Enonkoskesta on tullut hyvin suosittu kohde maailman hiekanveistäjien keskuudessa.

Enonkoskella kolmannen palkinnon saavutti Suomen konkariveistäjä Timo Koivisto, jonka työ on hyvin luonnonläheinen.

Timon työn tarkennettu nimi on ”Roots - bloody roots!” (Juuret - pahuksen juuret!)

Teoksessa jänis kiskoo suurta porkkanaa, jonka juuret ovat tiukasti maassa.

Tässä työssä on monta loistavaa oivallusta, joita katsoja voi juurien lomasta etsiä.

”Euroopan parhaat”

Tänä vuonna Jäälinna ry järjesti Enonkosken kunnan kanssa Avoimet Euroopan mestaruuskilpailut jo toista kertaa. Siten mukaan kutsuttiin kaksi veistäjää Euroopan ulkopuolelta eli kuvanveistäjät Matsu Yoshi Japanista ja Calixto Molina Meksikosta. He osoittautuivatkin todellisiksi mestariveistäjiksi, jotka tekivät ”Juuret-teemalla” huippuhienot teokset torin laidalle: Calixto palkittiin ykköspalkinnolla ja Yoshi-san tuli toiseksi. Voittajan työn kuva ja perustelu on levinnyt miljoonille hiekkataiteen ystäville kautta maailman. Kolmannen palkinnon pokkasi Suomen kokenein ja paras hiekanveistäjä Timo Koivisto. Oheisista kuvista käy hyvin ilmi, että veistäminen vaatii sekä taiteellista silmää että kovaa fyysistä työtä yli kolmen vuorokauden ajan.

”Erikoisen hienoja töitä kaikki yhdeksän veistosta Enonkosken torilla!” Tämä on ollut katsojien mielipide kisojen päättymisen jälkeen. Paljon ihastusta ovat saaneet mm. Viron Mari Hiiemäen kutoja-veistos sekä Enonkosken oman taitelijan Sofia Sopasen teos ”Ihmisen Syntyjuuret”.

Kannattaa jälleen pistäytyä Enonkoskella tässä erikoisessa taidenäyttelyssä. Veistokset ovat näiden sateidenkin jälkeen priimakunnossa.

Mitä mahtaa olla vuorossa vuoden kuluttua? Patsaat taas vaihtuvat. Enonkoski on Etelä-Savon taidekunta.

Japanilaisen Matsu Yoshin ”Metsän teekutsut” saavutti toisen sijan Enonkosken hiekanveistokilpailussa kesällä 2025. Teemana "Juuret". Tämä teos pyrkii ilmaisemaan kulttuuristen juurien näkymättömiä yhteyksiä japanilaisen henkisen perinteen kautta – erityisesti teeseremonian, joka ilmentää syvää yhteyttä luontoon. Teoksen innoituksena toimii Japanin ja Suomen jakama hiljainen kunnioitus luontoa kohtaan, ja se kuvaa rauhallista kohtaamista kahden kulttuurin välillä.