Kyrönniemen kentällä juostiin syöpätyön hyväksi

Kalsea sää, vesisade ja vajaan 10 asteen lämpötila eivät ensimmäisenä houkuttele juoksulenkille, mutta olosuhteet eivät Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastajia ja ensihoitajia haitanneet, vaan sinnikkäästi he lähtivät hyväntekeväisyysjuoksuun syöpätauteja vastaan. Juoksun mitta oli 12 minuuttia eli ns. Cooperin testi.

Tapahtuman ideoijat Mika Paunonen, Alan O’Leary ennen lähtöä, jännittämässä myös palomestari Mikko Hakkarainen.

K-Kauppias Kimmo Kaksonen oli paikalla tottunein elkein: ”Olen ollut mukana aiemminkin, viime vuonna kärräsin pandakarhua ostoskärryissä. Sponsoroin Roosa-nauhoja ja -rannekkeita juoksijoille ja samalla saan testattua näppärästi omaa kuntoakin. Nilkka on vähän oireillut, eli jos jalat selviää ehjinä maaliin, niin olen tyytyväinen!”

Paikalle saapuivat myös savonlinnalainen pelastaja Petri Rouvinen, jonka tavoite oli selvä:” Ainakin yhden kierroksen kävelen!” Rouvisen vanavedessä kentälle saapunut palomestari Mikko Hakkarainen panee paremmaksi: ”Ainakin pidän option toiseen kierrokseen.” 

Kimmo Kaksonen (vas), Matias Valoho, Ding Ma ja Tuukka Suomalainen ennen juoksua.

Ensihoitaja Petra Stranden otti juoksun tosissaan: hän oli paikalla ensimmäisenä ja ehti juosta kentän ympäri moneen kertaan verrytellen ennen kuin muut saapuivat paikalle. ”Olen vielä äitiyslomalla, joten tavoitteet ovat tähän juoksuun aivan auki”, Petra totesi ennen juoksua.

Paikalla olivat myös kaupunginjohtaja Ding Ma ja sivistystoimenjohtaja Matias Valoaho. Herrat eivät tunnustaneet mitään korkeita tavoitteita: ”Maaliin täysillä hyvän asian puolesta!” Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuukka Suomalaisen tavoite on olla liikkeessä koko 12 minuuttia. ”Juoksutaustaa minulla ei ole yhtään”, Tuukka selventää. 

 Juuri ennen lähtöä lähtöviivalla oli havaittavissa pientä jännitystä.

Mika Paunonen ja Alan O’Leary ideoivat hyväntekeväisyystapahtuman kuusi vuotta sitten ajaessaan yhdeltä keikalta kotiin päin. ”Juostaanko Cooperin testi savusukelluspuvuissa? Mika kysyi ja minä sanoin, että juostaan vain”, Alan muistelee. ”Ensimmäinen juoksu järjestettiin lokakuussa ja se oli tavallaan Movember-juoksu, jonka tarkoituksena oli tukea erityisesti eturauhas- ja kivessyöpätutkimukseen sekä mielenterveystyöhön.”

Ensihoitajakolmikon huikea taidonnäyte, jolla päästiin 1 700 metriin saakka.

”Syöpäsäätiön sivuilla oli helppo luoda tunnukset, joilla tukeminen mahdollistui. Sittemmin olemme kohdistaneet tukea sekä Munien puolesta -kampanjaan että Roosa-nauhakeräyksiin. Tänä vuonna tuemme erityisesti lasten syöpätutkimuksia. Olemme keränneet juoksuilla vajaa 4 000 € suorina lahjoituksina Syöpäsäätiölle ja kun siihen laskee nauhat ja muut lahjoitukset summa on 4 500 €.” Alan jatkaa, ”Olemme saaneet hyvää palautetta tapahtumasta ja että olemme oikealla asialla. Meidän toiveenamme on saada paikalle iso yleisö. Tänä vuonna pyysimme mukaan presidentti Stubbinkin, mutta kansliasta vastattiin, että ajankohta ei sopinut presidentille.” 

 Pelastajia ja päättäjiä juoksemassa yhteisen hyvän eteen.

Työvuorossa oleva ensihoitaja Miia Karjalainen oli paikalla kannustamassa kollegoitaan: ”Tämä on hieno tapahtuma, toivotaan vain enemmän näkyvyyttä, koska potentiaalia tässä on paljon.” Ensihoitajat juoksevat tämän Cooperin 12 minuuttia selässään noin 10 kilon hoitoreppu. Ensihoitaja Mila Juvoselle tapahtuma on jo neljäs: ”Meidän hommassamme hyvä kunto on tärkeä sekä työssä että muutenkin. Joskus potilaatkin löytyvät aika hankalista paikoista.”  Pelastajien savusukelluspuku puolestaan painaa jopa parikymmentä kiloa ja saappaat jalassa ja pullo selässä sekä hengitys maskin kautta tekee hommasta todella haastavan ja raskaan.

 Sauli ja Eve kyyditsemässä Tiinaa kiireellä kohti maalia.

Ensihoitajakolmikko Eve Silvennoinen, Sauli Väisänen ja Tiina Huttu ovat koittaneet keksiä joka vuodelle jotain uutta. Tänä vuonna he taittoivat matkan potilassängyn kanssa, Huttu oli potilaana ja Silvennoinen ja Väisänen juoksivat matkan vuorotellen sängyn etu- tai jalkopäässä. Vaikka homma näytti aika haasteelliselta, niin kolmiolta taittui 12 minuutissa niin kuin kunnioitettava matka kuin 1 700 metriä! Pisimmän matkan Cooperissa taittoi aiemmin mainittu puolivuotiaan vauvan äiti Petra Stranden, joka oli mukana kolmatta kertaa: ”Ihan ok, vaikka koko ajan pahalta tuntuikin. Tämä oli paras juoksu, aina olen päässyt yli 2 000 metrin, mutta tämä oli paras.

 Voittajien, eli kaikkien juoksijoiden, oli helppo hymyillä vielä maalissakin!