Lampaanlihatuotanto Suomessa – kotimainen liha taistelee tuontilihaa vastaan

Suomenlamman on suomalainen lammasrotu.

Pääsiäinen muodostaa piikin Suomen lampaanlihan kulutuksessa, kun useissa kodeissa valmistetaan lampaankaretta tai lammaspaistia pääsiäispöytään. Vaikka lammastaloudella on Suomessa vahvat perinteet ja se liittyy tiiviisti maisemanhoitoon sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen, kotimainen tuotanto ei riitä kattamaan koko kulutusta. Tämän vuoksi merkittävä osa Suomessa syötävästä lampaanlihasta tuodaan ulkomailta, mikä vaikuttaa suoraan myös kotimaisen lihan hintaan ja tuotannon kannattavuuteen.

Suomessa on noin 600 lammaslihatilaa, joilla tuotetaan noin 1,0–1,2 miljoonaa kiloa lihaa vuosittain.  Suuressa osissa lammastiloja toiminta on pienimuotoista verrattuna sian- tai naudanlihantuotantoon ja lammastilojen lukumäärä onkin laskemaan päin. Tuotanto perustuu pääosin karitsanlihaan, eli alle vuoden ikäisten lampaiden lihaan, jota pidetään laadultaan parhaana.

Lampaanlihan kulutus Suomessa on aika vähäistä, keskimäärin noin puoli kiloa henkeä kohden vuodessa. Kun kotimainen tuotanto on rajallista, syntyy merkittävä vajaus, joka täytetään tuonnilla. Käytännössä noin puolet tai jopa yli puolet Suomessa kulutetusta lampaanlihasta on ulkomaista alkuperää.

Suurin osa tuontilampaanlihasta tulee Uudesta-Seelannista, joka on yksi maailman merkittävimmistä lampaanlihantuottajista. Lisäksi lihaa tuodaan Euroopan maista, kuten Hollannista ja Espanjasta. Kaupassa pakastettu lampaanliha on usein tuontitavaraa, kun taas kotimainen liha myydään useammin tuoreena.

Tuonnilla on merkittävä vaikutus lampaanlihan hintaan Suomessa. Kansainvälisiltä markkinoilta saatava liha on usein edullisempaa, koska tuotanto tapahtuu paljon suuremmassa mittakaavassa ja suotuisammissa olosuhteissa. Tämä luo hintapainetta kotimaisille tuottajille, joiden kustannukset ovat korkeammat esimerkiksi ilmaston, rehuntuotannon ja työvoiman vuoksi.

Kotimainen lampaanliha on kuitenkin säilyttänyt asemansa laadukkaana erikoistuotteena. Sen vahvuuksia ovat tuoreus, jäljitettävyys ja usein myös eettisesti kestävä tuotanto. Tämän vuoksi kotimaisesta lihasta maksetaan yleensä korkeampaa hintaa, ja se kiinnostaa erityisesti kuluttajia, jotka arvostavat lähiruokaa ja kotimaista alkuperää.

Kokonaisuutena tarkasteltuna suomalaisen ja ulkomaisen lampaanlihan suhde kuvastaa kotimaisen tuotannon rajallisuutta. Suomessa syötävästä lampaanlihasta noin kolmannes tai korkeintaan puolet on kotimaista, kun taas loput ovat tuontilihaa. Tämä tekee lampaanlihasta poikkeuksellisen lihalajin Suomen markkinoilla, sillä monissa muissa lihatuotteissa kotimaisuusaste on selvästi korkeampi.

Lampaanlihatuotannon tulevaisuus Suomessa riippuu pitkälti siitä, pystytäänkö tuotannon kannattavuutta parantamaan ja kulutusta kasvattamaan. Tuonti tulee todennäköisesti säilymään merkittävänä osana markkinaa, mutta samalla kotimaisella tuotannolla on tärkeä rooli niin ruokaketjussa kuin maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäjänä ja maisemoijana.

Kokeile pääsiäiseksi jotain erilaista ja testaa Marttojen banaanilampaan resepti:

Valmistusohje

1 kg lampaan paistia2 tl currya1 tl suolaakiehuvaa vettä1 tl kuivattua persiljaa1 tl kuivattua timjamia2 laakerinlehteä4 banaania 

1. Curry ja suola sekoitetaan ja seos ripotellaan lihapaloille, jotka ruskistetaan.

2. Vesi lisätään niin, että lihapalat peittyvät. Lihapalat saavat kypsyä kannen alla vähintään puoli tuntia.

3. Muut mausteet lisätään ja liha saa kiehua 15 minuuttia.

4. Banaanit viipaloidaan ja lisätään pataan. Kun ne ovat kiehuneet soseeksi, on ruoka valmis.