Lyytikäisen sukutilalla puhalletaan yhteen hiileen

Miikka ja Aarni Lyytikäinen pohtivat maaseudun tulevaisuutta Enonkosken Ihamaniemessä. Vanhemmat, Miika ja Henni, ovat ylpeitä jälkikasvustaan, kannustavat opiskeluun ja sukupolven vaihdokseen vanhalla sukutilalla.

Vaikka maatalousyrittäjänä elo ei ole aina ruusuilla tanssimista, ammatti on monipuolinen, maaseudulla on lähellä luontoa, näkee sen kiertokulun ja saa tehdä työtä itselleen ja tuleville sukupolville. ”Olemme tiivis perhe ja puhallamme yhteen hiileen”, Henni (vas.), Miikka, Aarni ja Miika vakuuttavat (kuva Pasi Pekkonen).

"Paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se itse”, väitetään presidentti Abraham Lincolnin sanoneen. Omaa tulevaisuuttaan luovat myös Miikka 16, ja pikkuveli Aarni 13, Lyytikäisten yli sata vuotta vanhalla sukutilalla Enonkosken Ihamaniemessä – jo kuudennessa polvessa. Vanhemmat, Miika ja Henni kannustavat poikiaan, vaikka maaseudun tulevaisuus kaikkien mielestä onkin hämärän peitossa.

Ensin pitää käydä kuitenkin koulut. Miikka käy maatalouskoulua Kiteellä ja muuttaa Savonlinnaan lukioon suorittamaan kaksoistutkintoa. Aarni aloittaa syksyllä kahdeksannen luokan Enonkoskella. Miikka aikoo vielä jatkaa ammattikorkeaan.

Sukupolvenvaihdos häämöttää vielä jossain tulevaisuudessa, mutta Miikka astelee isän saappaisiin realistisena.

– Vähän synkältä tietysti näyttää, tiloja menee konkurssiin, tuotantokustannukset nousevat ja maidon hinta laskee. Tulevaisuus näyttää samanlaiselta, mikäli muutoksia ei tapahdu. Jos aion jatkaa tilalla, riippuu siitä, miltä tulevaisuus näyttää.

– Samanlaisia ajatuksia, Aarni komppaa.

– Olemme olleet neljätoista vuotta yrittäjinä. Sinä aikana homma on ehtinyt muuttua paljon. Nykyisin vedetään niin tiukoille, että on pakko onnistua. Vedämme hommaa kirjaimellisesti omalla porukalla. Lomittajatilanne on heikko ja lomituksia ja kesäsesonkia on palkattu tekemään omat sukulaiset, Henni kertoo.

– Kyllä tässä pärjää, kun tietää mitä tekee. Kannattavuus on saatu pidettyä ihan Suomen huipulla, siihen pystyy itse vaikuttamaan, Miika vakuuttaa.

Ukrainan sodalla on tässäkin sormensa pelissä, mutta Henni sanoo tilan maidontuotannon perustuvan kotoperäisiin rehuihin.

Lyytikäisten maitotilalla ammuu ja lypsää seitsemänkymmentä mansikkia ja mustikkia, joten robotilla riittää puuhaa.

– Jotta tulevaisuuden näkymät parantuisivat, pitäisi tuottajille maksaa hinta itse tuotteesta, eikä maataloustukien kanssa, Miikka pohtii.

Maataloustukien määräkin on tullut alas kuin se kuuluisa lehmän häntä, tällä hetkellä se Lyytikäisten tilalla on vajaat 20 prosenttia. Saman määrän saa tukea, onko pelto viljeltynä tai kesantona, joka vääristää tilannetta.

– Ihmiset ovat vieraantuneet maalta ja luonnosta, eivätkä ymmärrä työtämme. Luullaan, että viikonloput ovat vapaita ja lomille voi lähteä tuosta vain. Harvoilla on kotieläimiäkään, Henni tiivistää.

Maatalous on kehittynyt valtavasti ja tekoäly tekee entisestään tulemistaan ammatin piiriin. Aarni (ylempänä) ja Miikka ovat kiinnostuneet koneista ja sukutilalla on tarkoitus jatkaa (Kuva Pasi Pekkonen).

Pelto- ja navettatöiden lisäksi pojat käyvät metsässä raivaamassa. Maataloustöitä on tullut tehtyä polvenkorkuisesta lähtien. Eläinten kanssa molemmat pojat tulevat hyvin toimeen, mutta koneet kiinnostavat eniten. Varsinkin Miikka on jo taitava laskelmissaan ja pystyy esimerkiksi laskemaan rehuketjut ja mikä pelto kaipaa lietettä ensin.

– Kun Miikka lähtee tyttöystävän luo viikonlopuksi, työlista vanhemmille on jo valmiina, Miika nauraa.

– Jotain positiivista on ainakin se, että on ihanaa, kun on pystynyt lapset kasvattamaan luonnon lähellä. Olemme tiivis perhe ja puhallamme yhteen hiileen, Henni vakuuttaa.

– Ja lapset ovat aina olleet valmiina auttamaa, Miika lisää.

Junioriosastolla näkyy hyväksyviä nyökkäyksiä.