Madama Butterflyn draama vaikuttaa

3.7.
2 min käytetty lukemiseen

Giacomo Puccinin klassikko Madama Butterfly sijoittuu 1900-luvun alun Japaniin, aikaan jolloin maa oli vasta avautumassa länsimaisille vaikutteille.

Oopperan näyttämönä toimii satamakaupunki Nagasaki. Madama Butterfly kertoo nuoren geishan Cio-Cio-Sanin ja yhdysvaltalaisen laivaston upseerin Benjamin Franklin Pinkertonin rakkaustarinan. Tai ainakin sellaiseksi Cio-Cio sitä luulee.

Amerikkalaissotilaan aikeet olivat alusta alkaen kuitenkin vähemmän kunnialliset. Kulttuurierot, erilaiset käsitykset ja odotukset avioliitosta ja rakkaudesta luovat karun ristiriidan avioparin välille: teini-ikäinen Cio-Cio heittäytyy rakkauteen nuoren naisen intohimolla, kun amerikkalaiselle sotilaalle avioliitto japanilaisen geishan kanssa on pelkkää ajanvietettä. Harjoitusta oikeaan avioliittoon amerikkalaisen naisen kanssa. Ja kuolemaan tämä valerakkaus nuoren naisen viekin.

Laajat joukot sukua ja ystäviä kokoontuiva nuoren parin hääjuhlaan.

Ooppera sai maailman ensi-iltansa La Scalassa alkuvuodesta 1904 ja vastaanotto oli niin tyrmäävä, että Puccini teki teoksesta uuden version, joka esitettiin samana vuonna kesän kynnyksellä ja sen vastaanotto olikin jo huomattavasti parempi.

Vihkimisessä olivat mukana tietenkin mm. Suzuki (Emilia Rukavina vas.), Cio-Cio-Sanin uskollinen palvelija ja Goro (Tuomas Miettola).

Savonlinnassa Cio-Ciion roolissa loistaa voimakasääninen sopraano Silja Aalto ja Pinkertonina kenraalissa keikaroi tenori Anthony Ciaramitaro. Lavastus vei katsojan helposti japanilaiseen tunnelmaan ja oopperan kuoro loi teokseen hienon tunnelman etenkin häiden aikana. Riikka Räsäsen (Henry Akinan pohjalta) on selkeä ja antaa tarinalle tilaa hengittää. Myös Anne Namban puvustus on varsin onnistunut ja todentuntuinen.

Yksinkertainen lavastus korosti Cio-Cion ikävää.

Karheasta alustaan huolimatta Madama Butterfly on löytänyt tiensä maailman oopperalavoille ja yhtenä syynä on tietenkin Puccinin voimakas musiikki. Hän myös paneutui japanilaiseen kulttuuriin libreton kirjoittamisen aikana ja teoksessa kuuluu myös japanilaisia vaikutteita.

Myös Savonlinna piti kenraalissa näkemästään. Sali puhkesi innokkaisiin aplodeihin ja suosionosoituksiin heti kun Cio-Cio oli dramaattisesti riistänyt hengen itseltään. Teoksen tunnelma jäi ainakin omiin ajatuksiini pitkäsi aikaa, se todella kosketti ja sai arvostamaan niitä tunteita, joita musiikilla parhaimmillaan saa aikaan.