Maitotilan kevättunnelmia

Yrjölän tilan emäntä Tanja Laamanen Unelma-lehmän kanssa.

Kevätaika on Yrjölän tilalla Kulennoisten Lahdenkylällä kiireistä aikaa. Pellot pitää saada kylvökuntoon ja se vaatii aikaa ja vaivaa. ”Pääasiassa meidät pellot ovat nurmella, kauralla, ohralla ja vehnällä. Pääosa viljasta tulee omaan käyttöön, mutta osa menee myyntiinkin”, kertoo Yrjölän emäntä Tanja Laamanen. ”Ennen kylvöä pellot pitää kyntää, äestää ja kaiken kaikkiaan kevätkylvöt vievät meillä aikaa puolisentoista kuukautta - säistä riippuen tietenkin.” Säätila näytteleekin suurta roolia maanviljelyssä. Viime vuodet ovat olleet kuivia ja sateita on tullut aika vähän, niin kuin Saimaan vedenpinnastakin voi todeta”, Tanja toteaa.

Toinen keväinen murheenkryyni ovat hanhet. Aiemmin hanhet tulivat pelloille vain syksyisin, mutta nykyään Yrjölän pelloilla lepäilee pahimmillaan melkein tuhat hanhea. ”Hanhet tulevat meille kalliiksi, koska ne syövät nurmen juurineen, eli ensimmäinen sato menee hanhille. Sen takia emme mielellämme enää viljele syysviljaa ollenkaan”, Laamanen kertoo, ”Ja hanhet tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, koska niiden aiheuttamia tuhoja joudutaan korvaamaan. Ja paitsi nurmihävikki on kova, niin ulosteet ovat oma lukunsa. Emme voi päästää lehmiä pelloille ennen kuin ulosteet häviävät. Lisäksi ennen lehmien laiduntamista pellot pitää myös täydennyskylvää.”

Yrjölän navetassa ammuu 45 lypsettävää ja kaiken kaikkiaan lehmiä, vasikoita ja hiehoja on yli 80. ”Hankimme lypsyrobotin kolmisen vuotta sitten ja aikatauluihimme se on todella vaikuttanut paljon. Lehmät saavat mennä lypsettäväksi omia aikojaan ja se on eläimillekin hyvä asia”, Tanja kertoo, ”Lehmät oppivat menemään robottiin noin parissa viikossa ja nyt kaikki uudet hiehot menevät lypsettäväksi helposti. Robottissahan lehmät saavat lypsämisen ohella herkkuja, joten mielellään ne sinne menevät.”

Kevät on myös poikimisen aikaa. Navetassa maailmaa ihmettelee tänä vuonna viitisenkymmentä uutta vasikkaa. ”Käytännössä kaikki lehmävasikat jäävät meille ja niistä tulee uusia lehmiä. Sonnit jatkavat matkaa muille tiloille.”

Kunhan hanhen ulosteet maatuvat ja pellot alkavat kunnolla vihertää lehmät pääsevät kesälaitumille. Yrjölän tilalla lehmät pääsevät halutessaan ulkoilemaan jaloittelutarhaan melkein vuoden ympäri: ”Jos on vaikkapa liian liukasta, emme halua ottaa liukastumisenriskiä, joten kesä on tärkeää aikaa lehmille.”

Lehmät pääsevät ulos, vaikka laiduntamaan ei kunnolla vielä päästäkään.

Maidontuotanto on Suomessa hyvin tarkkaan säädeltyä. Tilat joutuvat tarkasti ilmoittamaan eläimensä, niiden lääkitykset, vasikat täytyy korvamerkitä ja maidon laatua ja eläinten hyvinvointia tarkkaillaan koko ajan. ”On hyvä, että ravinnontuotantoa ja eläimiä valvotaan. Viljelyyn sen sijaan liittyy hyvin paljon erilaisia laskelmia ja selvityksiä, joiden kaikkien tarkoitusta ei aina oikein ymmärrä. Kaikki se vie hyvin paljon aikaa ja se kaikki aika on poissa ns. oikeasta työstä”, Laamanen sanoo.

Tanja hyppäsi emännän ammattiin aika kylmiltään, kun rakkaus toi Tanjan Lahdenkylälle. ”Alku oli tottakai haastavaa, osaanko ja uskallanko ja voinko. Pikkuhiljaa opin tuntemaan eläimet ja jokainen päivä toi oppia. Nykyään homma tuntuu jo omalta!” Tanja nauraa. Tästäkään huolimatta Tanja ei jää laakereilleen lepäämään, vaan hänellä on selvä visio siitä, mihin suuntaan hän haluaa maataloutta ja maidontuotantoa vietävän. ”Jos minulla olisi kaikki valta ja paljon rahaa, niin meille rakennettaisiin uusi tilava navetta, jossa lehmillä olisi vielä enemmän tilaa ja vapautta.”

Laamanen peräänkuuluttaa kuluttajan roolia: ”Toivon, että ihmiset tajuaisivat suomalaisen ruoan ja maidon arvon. Maanviljely on kokopäivähommaa ja viljelijät ovat tässä työssä mukana koko sydämellään.” Laamasella on selvä mielipide myös yleisesti maatalouden tilasta: ”Kauppojen monopoleja pitäisi purkaa niin, että kuluttajahinnat vastaisisivat enemmän sitä hintaa mitä tuottajat saavat. Maailmanpoliittinen tilanne vaikuttaa meihin helposti ja kansallisesti Itä-Suomi on heikommassa asemessa kuin Länsi-Suomi. Jotenkin surullista on myös se, että tilakokoja on pakko kasvattaa, jos tällä alalla haluaa menestyä. Itse haluaisin aina säilyttää tuntuman eläimiin, että tunnen ne ja tiedän vaikka niiden nimet.”

Kesä on vasta alkamassa, mutta odotukset kesälle ovat korkealla: ”Toivon tietenkin hyviä säitä, sopivasti sadetta ja poutaa, että saadaan hyvä sato. Toivon myös aikaa levätä ja nähdä tuttuja ja sukulaisia. Ja tottakai haluan nähdä meidät lehmät rentoina laiduntamassa. Mikään ei voita sitä tunnetta ja näkyä, kun itse tulee rantasaunalta ja lehmät tulevat aidan viereen tervehtimään. Siinä tilanteessa sielu lepää”.

Tämän vuoden pikkuvasikat Elämys ja Evele ihmettelevät yhdessä maailman menoa.