Merkittävän itäsuomalaisen uhripetäjän muisto osaksi Luston Metsäsuhteiden maata

Laukansaaren uhrimänty 1940-luvulla (kuva Martti Siira).

Lustossa julkistettiin Kalevalan päivän alla uusi näyttelyosio, joka kertoo Punkaharjun Laukansaaren uhripetäjän tarinan. Näyttely tuo esiin metsään liittyvää kansanperinnettä sekä ihmisen ja metsän välistä ikiaikaista suhdetta. Julkistustilaisuudessa, eli ”Oksajaisissa” kuultiin muun muassa puun läheisyydessä pitkään eläneen Pirkko Silvennoisen muistoja Laukansaaren uhripetäjästä sekä Savonlinnan Kalevalaisten Naisten runonlausuntaa ja lauluesitys.

Laukansaaren uhrimänty katkesi huhtikuun alussa 2025 kovassa tuulessa (kuva Reetta Karhunkorva).

Punkaharjun Laukansaaren uhripetäjä oli yksi Itä-Savon tunnetuimmista uhripuista. Perimätiedon mukaan puu saattoi olla jopa 400-vuotias. Se katkesi kovan tuulen seurauksena huhtikuussa 2025. Puu sijaitsi valtatie 14 varressa ja oli monille paikallisille tärkeä osa maisemaa sekä osa omaa elämäntarinaa ja sukuhistoriaa.

Uhripetäjästä talteen saatu paksu, käkkyräinen oksa on tallennettu museokokoelmaan ja asetettu esille. Oksan yhteydessä kerrotaan uhripetäjän tarina, sen merkityksistä ja vaiheista. Näyttelyosion toteutusta on tukenut Kalevalaseura-säätiö.

Oksajaiset Lustossa 27.2. (kuva Aku Sutinen).

Taustaa: Laukansaaren uhripetäjä

Punkaharjun Laukansaaren kylämaisemaa hallitsi vuosisatojen ajan keskellä peltoa kasvanut suuri petäjä. Valtatie 14 valmistuttua vuonna 1976 puu sijaitsi tien pientareella.

Petäjään liittyi runsaasti paikallista muistitietoa ja tarinoita. Puusta puhuttiin muun muassa lyyli- ja mammoteltuna puuna, ja sen juurelle vietiin lahjaksi ruokaa. Perimätiedon mukaan puuta ei saanut vahingoittaa, ja sen kaatajaa uskottiin kohtaavan onnettomuus. Puun syntytarinan mukaan männyntaimi nousi pellosta ja vei maasta voimaa. Kun puuta yritettiin kaataa, puun hengen kerrottiin varoittaneen: ”Jos minut kaadat, kuolet.”

Puu rauhoitettiin luonnonsuojelulain nojalla vuonna 1966. Ajan myötä puu vaurioitui, ja sen latvusta tuettiin vaijerien avulla. Huhtikuussa 2025 puu katkesi kovan tuulen seurauksena, ja pystyyn jäi noin nelimetrinen runko.

Uhripetäjä oli luonnonmuistomerkki, mutta myös osa paikallista kulttuuriperintöä ja yhteistä muistia. Se symboloi luonnon pyhyyttä ja ihmisen suhdetta metsään.

Lisätiedot: Tutkimuspäällikkö Reetta Karhunkorva, p. 050 328 9644, reetta.karhunkorva@lusto.fi, Suomen Metsämuseo Lusto