Näyttämötaiteen kameleontti ja verbaalivirtuoosi Martti Suosalo valloitti savonlinnalaisyleisön päivänpolttavalla satiirillaan

Näyttämö- ja elokuvataiteen kameleontti Martti Suosalo kietoi monologillaan salintäyteisen yleisön pikkusormensa ympäri. Yleisö seurasi herkeämättä esitystä.

Näyttämö- ja elokuvataiteen kameleontti, virtuoosimainen sanataituri Martti Suosalo vieraili viikonloppuna Savonlinnan teatterissa monologinäytelmässä Starman. Raili Leppäkosken ohjaama ja Juha Kauppisen tekstiin perustuva esitys oli näyttämötaiteen juhlaa, jota ei voinut muuta kuin ihailla.

Elokuvissa Suosalo on antanut kasvonsa Reino Helismaalle (Kulkuri ja joutsen), Kari Hotakaiselle (Klassikko), Irwinille (Rentun ruusu) ja Jean Sibeliukselle (Sibelius). Starmanissa tyyppivalikoima lisääntyy yhdellä, kun vuoronsa päivänpolttavassa keskustelussa saavat Metsätalousmies, Aktivisti, Varpunen ja Biologi sekä näiden välissä sirkustirehtöörinä sukkuloiva Starman. Tämän tähtienvälisen suharin tarkoitus on eri keinoin kuoria kaikki elollinen maapallolta ja pistää tämän jälkeen kivi-imurit asialle.

Huiman monologin teemana on luonto ja luontokato, luonnon polymorfisuuden vaarantuminen. Ihmiskunnan loppulaukka kiihtyy, mutta itsekkyys, oman tai yhtiön etu on päivän sana.

Kaiken ”ekoahdistuksen” keskellä esille kumpuaa kuitenkin naurua. Riippuen näkijästä ja tekijästä, nauru saattaa tukehtua kurkkuun, kun katsoja huomaakin nauravansa itselleen ja mielipiteilleen.

Lavastus oli pelkistetty, mutta linnunlaulupuineen toimiva.

Luonnonsuojelijoita, ”rinkkasatiaisia” lyödään kuin vierasta sikaa, mutta lyönnit kääntyvät itseään vastaan.

Alun keskustelu kuukkelin kanssa tuo mukaan paikallista väriä, sillä Parikkalan ja Savonlinnan rajalla sijaitsevassa metsässä Soininmäessä on suojelusta huolimatta tehty hakkuita alueella, joka on kuukkelin reviiriä.

Illan hauskin ja hulvattomin hahmo oli väliajan jälkeen aloittanut, stadin slangia suoltava Varpunen, joka haluaa olla diplomaattinen ja kiihkoton – paradoksi tämäkin, kuten monet muutkin satiirissa vinhasti pyörivissä teemoissa.

Satiiri on vaikea taiteenlaji, mutta Kauppisen ajan hermoilla liikkuva teksti ja Suosalon ilmiömäinen tulkinta toimivat kuin ikilikkuja.

Suosalo on Jouko Turkan Teatterikoulun kasvatteja ja näytteli uransa alissa kohutussa tv-sarjassa Seitsemän veljestä Aapoa. Aktivistin puheessa olikin havaittavissa turkkamaista palopuhetta ja ilmaisua.

”Makeasti oravainen, makaa sammalhuoneessansa; sinnepä ei Hallin hammas, eikä metsämiehen ansa, ehtineet milloinkaan…”

Vastustamaton esitys päättyi symboliseen, hartaaseen ”Ihmiskunnan tuutulauluun”, jonka jälkeen yleisö seisaallaan nousten aplodeerasi taiteilijan useaan kertaan takaisin näyttämölle.