Partiossa voi tehdä myös tutkimusta – Kuutti tutki vaelluksella muiden retkeilijöiden kohtaamisen todennäköisyyttä

Partio tuo monen mieleen ensimmäisenä leirinuotiot ja solmujen opettelun, mutta tiesitkö, että partiolaiset tekevät myös tutkimusta? Karhunhammas-kaukoretkimerkkiin kuuluu pitkän vaelluksen lisäksi harrastetutkimus.

Karhunhammas on vaativa partiomerkki. Sen saadakseen partiolaisen tulee suunnitella vaellus, jonka yhteydessä hän toteuttaa harrastetutkimuksen valitsemastaan aiheesta. Sekä vaelluksesta että tutkimuksesta kirjoitetaan suunnitelma ja raportti.

Helsinkiläinen Kuutti Niku on harrastanut partiota 15 vuotta Viikin Vesikot -lippukunnassa. Ajatus Karhunhampaan suorittamisesta syntyi jo sudenpentuna, kun vanhemmat partiolaiset ihailivat leirillä Kuutin isän partiopaidassa roikkuvaa Karhunhammas-merkkiä.

”Siitä asti olen ajatellut, että sellainen pitäisi joskus itsekin suorittaa. Viime kesänä kaverini ehdotti, että lähtisimme tekemään Karhunhampaat yhdessä”, Kuutti sanoo.

Vaelluksella voi tutkia melkein mitä vaan luontoon, vaeltamiseen tai partioon liittyvää. Suosittuja teemoja ovat esimerkiksi vaeltamisen fysiologiset ja terveysvaikutukset, erilaiset luonnonilmiöt sekä retkeilijöiden vaikutus luontoon. Kuutilla tutkimusaiheen pohdinta osui hetkeen, jolloin hän oli juuri suorittanut todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen kurssin.

”Kurssista oli jäänyt halu kokeilla teoriaa käytännössä. Retkeilijöiden kohtaaminen vaikutti tähän sopivalta ja riittävän yksinkertaiselta tutkimuskohteelta.”

Metsässäkin voi nykyään olla ruuhkaa

Karhunhampaan suorittamiseen kuuluvan vaelluksen Kuutti toteutti yhdessä kaverinsa kanssa Mäntyharju-Repovesi-reitillä sekä Repoveden kansallispuistossa Kymenlaaksossa. Viiden päivän vaelluksen aikana hän kirjasi ylös jokaisen vastaan tulleen retkeilijän sekä kohtaamisten kellonajat.

”Vaelluksen jälkeen sovitin aineistooni erilaisia todennäköisyysjakaumia ja muodostin sopivimman mallin avulla funktion, joka kuvasi todennäköisyyttä kulkea tietty määrä tunteja kohtaamatta ketään. Suositussa kansallispuistossa se putosi 50 prosenttiin jo alle tunnissa, ja neljän tunnin jälkeen todennäköisyys oli enää alle viisi prosenttia.”

Suosituissa retkikohteissa ei Kuutin mukaan kannatakaan odottaa täydellistä yksinäisyyttä. Toisaalta kaverin kanssa vaeltaessa vastaantulijoiden laskemisesta voi saada vaelluksella myös ajanvietettä.

”Jos tavoitteena on ehdoton luonnonrauha, kannattaa suunnata merkittyjen reittien ulkopuolelle tai vaeltaa yöllä. Vaihtoehtoisesti on vain hyväksyttävä, että metsässäkin on nykyään ruuhkaa. Kaverin kanssa voi lyödä vaikka vaellusherkuista vetoa siitä, tuleeko joku seuraavan tunnin aikana vastaan.”

Lisätietoja:Kuutti Niku, kuutti@vesikot.net

Myös esimerkiksi näistä aiheista on viime vuosina tehty Karhunhammas-tutkimuksia:

• Erämaavaelluksen vaikutus 2. tyypin diabeetikon verensokeriarvoihin

• Kansalaistieteen tekeminen vaelluksella

• Isoäidinneliöiden virkkaaminen vaellusolosuhteissa

• Digitalisaation vaikutus erävaellukseen

• Ruskan väripaletin tutkiminen luonnossa vaelluksen aikana

• Hyttysten määrä Karhunkierroksella

• Miten hyvin kanssavaeltajat tuntevat jokaisen oikeudet

• Ilmaiskarttojen käytettävyys erämaavaelluksessa

Karhunhammas on vähintään 15-vuotiaille partiolaisille tarkoitettu kaukoretkimerkki. Ensimmäinen Karhunhammas myönnettiin jo vuonna 1955. Merkin on tähän mennessä suorittanut 462 partiolaista. Sen on saanut myös presidentti Urho Kekkonen vuonna 1958.

Karhunhammas on luonteeltaan erämaavaellus, joka suoritetaan jalan, vaeltaen, hiihtäen tai maastopyöräillen. Vaellus on toteutettava vähintään sadan kilometrin päästä kotiseudulta, ja se on tehtävä lihasvoimin. Vaelluksen tulee kestää maastossa vähintään viisi täyttä vuorokautta.

Jos kiinnostuit jostakin tutkimusaiheesta ja haluat haastatella sen tekijää, ota yhteyttä: viestinta@partio.fi.