Perinteistä kuppausta saatavilla Moinsalmella

Kuppari Anja Suoninen valmiina kuppaamaan (kuva Eira Kotoneva).

Olen menossa kupattavaksi. Mieleen nousee pimeä sauna, huivipäinen kumarainen vanha nainen, lehmän sarvet ja paljon erilaisia kysymyksiä: sattuukohan se, paljonkohan verta mahtaa tulla ja mitenköhän selviän.

Pian käy kuitenkin selväksi, että ennakkoasenteeni ovat turhia ja vanhanaikaisia. Kyllä, minua odottaa sauna, mutta kuppari Anja Suoninen ei ole vanha nainen ja lehmänsarvet ovat vaihtuneet moderneihin kuppauskuppeihin.

Suoniselle veri on tuttu elementti: hän on koulutukseltaan lähihoitaja ja sairaanhoitaja, ja hän on työskennellyt urallaan myös ambulanssissa. Tätä kautta ainakin aseptiikka ja hygienia ovat Anjalle itsestään selvyyksiä. Suoninen haki kuppausoppinsa Pielisen Tietäjäkeskus ry:n kautta. ”Olen aina ollut kiinnostunut perinteistä ja vanhoista ammateista ja siten, miten ne näkevät ihmisen yksilönä. Nykysairaanhoito on usein aika kliinistä eikä aikaa aina ole pysähtyä kuuntelemaan yksittäisen potilaan tarpeita. Aina se mikä sopii yhdelle, ei sovikaan toiselle. Sen takia kiireetön aika asiakkaan kanssa on minulle tärkeää.”

Kuppaus on perinteinen hoitomuoto, jossa asiakas ensin ohjataan saunaan, jossa iho pehmenee ja lämpenee kun ääreisverenkierto aukeaa. Tämän jälkeen ihon pinta rikotaan joko kuppauskirveellä tai kertakäyttöisellä steriilillä kirurginveitsellä ja pinnallisten haavojen päälle asetetaan imukupit, jotka imevät "pahan veren" pois. Tämän pahan tai vanhan veren mukana hiussuonistosta poistuu hiilidioksidipitoista, hapanta verta ja kudosnestettä. Kuppaus aktivoi kehoa tuottamaan uusia verisoluja luuytimessä ja koko aineenvaihdunta vilkastuu.

Muovisia sarvia aseteltiin eri puolille selkää aika monta! (kuva Anja Suoninen).

Kuppaus siis tavallaan puhdistaa kehoa ja se voi tuoda helpotusta migreeniin, lihasjännityksiin, korkeaan verenpaineeseen tai reumaattisiin vaivoihin. Sillä voidaan helpottaa väsymystiloja ja naisten hormonaalisia vaivoja. Kuppauksessa poistuvan veren määrä riippuu imukuppien eli sarvien määrästä ja se on samaa luokkaa verenluovutuksen määrän kanssa.

Ensin siis menin saunaan, jossa löylyvesiin oli lisätty katajaa ja koivua tuomaan tunnelmaa ja samalla ne tehostavat esim. liman irrottamisessa. Saunan jälkeen Anja pesi käsiteltävät alueet lähinnä selän ja ulkoreidet ja sen jälkeen hän alkoi asetella muovisarvia ympäri selkää. Toivoin erikseen käsittelyä pariin kertaan operoituun polveeni ja emännänkyhmyyn. Sarvet tuntuivat tiukoilta, kun ne tiivistivät otettaan ihosta alipaineen kautta. Sitten Anja pikkuhiljaa alkoi tehdä viiltoja jokaisin kupin kohdalle, 10–12 viiltoa sarvea kohti. Se kuulostaa paljolta, ja kyllähän veri alkoi pian tihkuakin haavoista. Jossain kohtaa kehoa viillot eivät tuntuneet missään ja jossain kohtaa iho tuntui paljon aremmalta. Sarvet asetettiin takaisin paikoilleen kupparin niitä koko ajan tarkkaillessa: tuliko haavoista vielä verta ja missä kohtaa sarvi oli tehnyt tehtävänsä. Siitä uudelleen saunaan ja polvi käsiteltiin erikseen.

: Muoviset sarvet ovat syrjäyttäneet lehmän sarvet (kuva Eira Kotoneva).

Koko hoito kesti puolisen toista tuntia ja koko sen ajan join joko vettä, mahlaa tai elektrolyyttejä. Verta poistui kehostani vajaa 3 dl, ja oloni oli koko ajan hyvä eikä missään vaiheessa ei alkanut huimata. Viillot olivat arat käsittelypäivän ja yöllä kylkien kääntyminen vähän tuntui. Olo oli seuraavinakin päivinä hyvä ja Anja soittelee vielä perään ja kysyy asiakkaan kokemuksia. ”Mielestäni on tärkeää, että asiakkaasta pidetään yksilöllisesti huolta ja samalla voidaan varmistaa, ettei iho ole vaikka tulehtunut. Koen hoitohetken tärkeäksi kohtaamiseksi ja samalla tuntuu hyvältä jatkaa vanhoja perinteitä. Olen osa melkein ikiaikaista kupparien ketjua.”

Verikuppaus ei siis ollutkaan niin pelottavaa kuin ajattelin ja kokemus oli positiivinen ja seurailen mielenkiinnolla kuppauksen pitkäaikaisia vaikutuksia. Satoja vuosia vanhassa tavassa on taikansa ja se sopii hyvin nykymaailmankin menoon.

Viimeiseksi käsiteltiin operoitu polvi (kuva Anja Suoninen).

Suoninen on kouluttautunut lähivuosina paitsi kuppariksi niin myös erä- ja luonto-oppaaksi, luonnontuoteneuvojaksi ja ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Suonisen yritys Sydäntila tarjoaa kuppauksen ohella villiyrttikoulutuksia, luonnontuotetyöpajoja ja se myy erilaisia luonnontuotteita. Lisätietoja www.sydantila.fi.