Rakkauden hinta on kallis Verdin ajattomassa mestariteoksessa

Voiko rakkaus korjata menneisyyden taakan, yhteiskunnan ennakkoluulot ja ihmisten mielikuvat? Tätä kysymystä Giuseppe Verdin La Traviata on pohtinut jo yli 170 vuoden ajan. Ooppera kertoo koskettavan tarinan nuoresta pariskunnasta, jotka yrittävät seurata sydäntään, vaikka maailma ympärillä asettuu heitä vastaan.

La Traviata perustuu Alexandre Dumas nuoremman romaaniin Kamelianainen. Teoksen taustalla on kirjailijan oma rakkaussuhde pariisilaiseen kurtisaaniin Marie Duplessisiin. Verdi tunnisti tarinassa jotain yleisinhimillistä: kertomuksen ihmisestä, joka kaipaa hyväksyntää ja mahdollisuutta aloittaa alusta.

Tarinan päähenkilö on pariisilainen kurtisaani Violetta Valéry, joka on tottunut loisteliaaseen tyyliin, suuriin juhliin ja kevyeen elämään. Rakkaus astuu Violettan elämään Alfredo Germontin muodossa ja rakastuttuaan he muuttavat maalle aloittamaan uuden elämän. Violetta uskaltaa ensimmäistä kertaa haaveilla tavallisesta elämästä ja aidosta rakkaudesta. Onnellinen tulevaisuus näyttää mahdolliselta, kunnes ulkopuolisten vaatimukset romuttavat hauraat haaveet.

Ooppera sai ensi-iltanaan Venetsiassa vuonna 1853 nihkeän vastaanoton. Aihetta pidettiin liian arkisena ja jopa moraalisesti kyseenalaisena. Jo vuotta myöhemmin uusi tuotanto kuitenkin osoitti kriitikot vääriksi, ja La Traviatasta alkoi kasvaa yksi oopperahistorian suurimmista menestystarinoista, joka soi jatkuvasti jossain päin maailman lavoja.

Verdin musiikki kuvaa hyvin näyttämön tunnelmia. Tunnetuin numero on ensimmäisen näytöksen juomalaulu Libiamo, jonka varmasti jokainen tunnistaa. Muuten näyttämön ilot ja surut kuulee hyvin musiikissakin. Olavinlinnan ensi-illassa oman hienon mausteensa toi voimakas sadekuuro, joka sopi toisen näytöksen dramaattisiin käänteisiin todella hyvin, kuin ollen osa koko juonta.

Savonlinnassa La Traviatan toteutti Göteborgin Oopperaorkesteri ja Oopperakuoro kapellimestarinaan Aivis Greters. Violettana nähtiin ja kuultiin voimakasääninen sopraano Ania Jeruc, Alfredona tenori Tobias Westman ja Alfredon isänä loisti baritoni Orhan Yildiz.

Liekö linnan akustiikka ollut vierailijoille haastava, koska aika-ajoin sekä orkesterin soitanta ja Alfredon laulu eivät kunnolla kantaneet salin joka kolkalle, ikään kuin he olisivat arastelleet päästää kaikkia voimiaan valloilleen.

Puvustus alkoi perinteisemmästä 1700-luvun tyylistä ja päättyi tämän päivän kännyköihin ja koulupukuihin ja nahkahameisiin. Ehkä klassinen tyyli olisi sopinut tarinaan paremmin. Loppukohtauksen Violetta yöpaidassaan toisaalta henki sairastuneen ja petetyn naisen särkynyttä sielua, joka kosketti joutsenlaulullaan upeasti herkistynyttä kuulijaa. Violettan hiustyylin muutos kuvasti hienosti hänen kohtaloaan oopperan aikana: Alussa tyyliin kuuluva peruukki, maaseudulla ruskea tyyli ja lopun riutuvalla naisella oli valkoiset hiukset.

La Traviata ei ole vain kertomus traagisesta rakkaudesta. Se on myös kuvaus siitä, kuinka helposti ihmiset arvioivat toisiaan menneisyyden tai aseman perusteella. Juuri siksi Verdin mestariteos tuntuu edelleen ajankohtaiselta. Tänä meidän someaikanamme, kun on vielä helpompi syyllistää ja arvostella toisia heidän taustojaan ymmärtämättä.