Revontulet valaisevat kevättaivasta

Maaliskuun revontulia Savonlinnan taivaalla.

Maaliskuun loppupuoli hellii revontulenmetsästäjiä; taivas on hehkunut upeissa väreissään monena iltana parhaimmillaan sytyttäen tuleen koko taivaankannen hehkullaan.

Revontulet syntyvät, kun Auringosta peräisin olevat varatut hiukkaset törmäävät Maan magneettikenttään. Auringosta tulevat hiukkaset muodostavat aurinkotuulen ja siinä on pääosin vety-ytimiä eli protoneja ja elektroneja (yli 90 %), heliumytimiä (n. 7 %) ja muutamia raskaampia atomeja kuten happea ja hiiltä. Aurinkotuuli saa alkunsa Auringon sisällä tapahtuvista ydinreaktioista ja se syöksyy Maan ilmakehään parhaimmillaan jopa 1000 km/h nopeudella.

Eniten revontulia nähdään syksyisin ja näin keväisin, koska silloin Maa on sopivassa kulmassa Aurinkoon nähden, joten hiukkaset pääsevät helposti sukeltamaan Maan ilmakehään magneettisten napojen läheisyydestä. Pimeällä revontulet myös näkyvät paremmin kuin kesällä, vaikka niitä olisikin.

Revontulet jaotellaan eri kategorioihin esimerkiksi niiden rakenteen, laadun, muodon, kirkkauden ja värin mukaan. Joskus revontulet liikkuvat hitaasti ja joskus ne näyttävät tanssivan koko taivaan läpi.  Jos olet koskaan nähnyt revontulia, tunnistat varmaan muutaman kuvion: ne voivat olla kaarimaisia, vyömäisiä, harsomaisia ja säde- tai pilarimaisia. Kirkkaus vaihtelee juuri havaittavista jopa niin kirkkaisiin, että ne muodostavat varjoja.

 Auringosta lähtöisin olevat hiukkaset törmäävät Maahan ja pääsevät tunkeutumaan Maan ilmakehään napa-alueilta, jolloin tuloksena on parhaimmillaan huikea näytelmä.

Revontulien väri riippuu siitä mihin ilmakehän molekyyleihin aurinkotuuli törmää ja millä korkeudella törmäykset tapahtuvat. Yleisin revontulien väri on vihreä ja se syntyy, kun aurinkotuulen varatut hiukkaset törmäävät 100–150 km korkeudella ilmakehän happiatomeihin. Myös punainen väri syntyy hapesta, mutta vähän korkeammalla tapahtuvista törmäyksistä (n. 200 km). Siniset ja violetit sävyt taas syntyvät törmäyksistä typpimolekyyleihin n. 100 km korkeudessa. Myös valkoisia revontulia nähdään, mutta ne ovat itse asiassa sekoitus muista väreistä.

Moni sanoo myös kuulevansa ääniä revontulien ollessa voimakkaimmillaan. Asiaa on tutkittu paljon ja on todennäköistä, että niistä todellakin kuuluu erilaisia napsahduksia ja rätinää. Äänet eivät todennäköisesti johdu suoraan kuitenkaan hiukkasista tai aurinkotuulesta, vaan äänet syntyvät lähellä Maan pintaan.

Revontulien määrä riippuu Auringon aktiivisuudesta ja sitä ja revontulien todennäköisyyksiä voi seurata mm. Ilmatieteen laitoksen ja Avaruussääkeskuksen sivuilta: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/revontulet-ja-avaruussaa ja https://rwc-finland.fmi.fi/. Myös Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan sivuilta löytyy paljon tietoa revontulista ja muista taivaan ilmiöistä: https://www.ursa.fi/revontulet/viimeisimmat-havainnot.html.

Huikea pilarimainen revontuli metsää vasten.