Senni Sopasen, 98, energia mykistää - Urheilukentiltä avioliiton satamaan
- Eira Kotoneva
- 10.12.
- 3 min käytetty lukemiseen

Puhelimen päästä kuuluu utelias ja virkeä ääni: ”Mitä kaikkea se toimittaja haluaa kuulla?” Ja niin se tarina alkoi. Senni Sopanen on päässyt useasti otsikoihin häikäisevien urheilusuoritustensa takia; viime kesänä hän juoksi 100 m Suomen ennätyksen 95-vuotiaiden sarjassa aikaan 55,38 s. Sitä ennen hänellä on ollut hallussaan mm. kolmiloikan ja pituushypyn Euroopan ennätykset ikäluokassaan.
Senni Sopanen syntyi 11. syyskuuta 1927 Puumalassa ja elämäntyönsä hän teki Helsingin lastenklinikalla sairaanhoitajana. Senni hakeutui Helsingin sairaanhoitajakouluun 21-vuotiaana, siihen aikaan opinnot kestivät kolme vuotta. ”Opiskelu oli rankkaa, töitä tehtiin yötä myöten ilman sen kummempaa palkkaa tai korvauksia. Sairaanhoitajaksi valmistuin 1953 ja pääsin unelmahommaani HYKSin lastenklinikalle”, Sopanen muistelee, ”Kirurgisen osan koulusta kävimme Kuopiossa, missä käytiin iltaisin joskus Puijolla hiihtämässä”.

”Asunto, jonka sairaalan kautta Helsingissä sain, oli pieni, ehkä 12 m2, mutta siellä oli kaikki tarvittava; sänky, lipasto, pöytä ja tuoli. Työ oli intensiivistä ja aikaa harrastuksille oli vähän. Kun aikaa oli ylimääräistä, niin kävin hiihtämässä, kuten Kuopiossa, ja uimassa, pidin siis itsestäni huolta. Ja söin tottakai ruisleipää!” Senni nauraa. ”Kesälomilla kävimme siskon kanssa Ruokolahdella ja kerättiin marjat ja sienet talteen. Tehtiin niistä mehuja ja hilloja”. Sennille tärkeä sisko asui Ruotsissa ja hän menehtyi myöhemmin syöpään, Sopanen hoiti sisartaan loppuun saakka.
Työaikanaan Sopanen oli tiiviisti mukana erilaisissa kehittämishankkeissa, erityisesti intohimona oli se, miten lapset suhtautuivat sairaalakäynteihin, miten lapsia ja sairaalan henkilökuntaa pitää neuvoa ja opastaa, että pienten potilaiden sairaalakäynnit sujuisivat kaikkien osapuolten kannalta mahdollisimman kivuttomasti. ”Melkein koko 80-luvun kiersin ympäri Suomea luennoimassa ja opastamassa. Muistan useita lapsia sairaanhoitajaurani varrelta. Kerran eräissä urheilukisoissa yksi mies tuli tervehtimään ’Sopasen tätiä’. Pojan, tai jo miehen, äiti oli lukenut lehdestä uutisen minusta ja hän tuli tervehtimään! Mies muisti minut hyvin, niin kuin minäkin hänet. Poikana hän tiesi ehtivänsä aiempaan junaan, jos minä olin vuorossa! Olin aika tehokas työssäni”, Senni kertaa.

Sopanen jäi kertaalleen eläkkeelle Lastenklinikalta, mutta palasi pian töihin, tällä kertaa Ruotsiin. ”Sisareni asui kuolemaansa saakka Ruotsissa ja hänen menehdyttyään minua pyydettiin jäämään sinne töihin.” Ruotsin pesti kesti 15 vuotta ja viimein Senni maltti jättää sairaalahommat 77-vuotiaana, takana oli silloin yli 50 vuoden ura. Eläköitymispäivänään Helsingistä Sopaselle myönnettiin presidentin toimesta Suomen Valkoisen Ruusun mitali kultaristein. Pelkkä eläkkeellä olo ei kuitenkaan sopinut aktiiviselle naiselle, vaan jotain oli keksittävä. Hän ajautui yleisurheilun pariin ja jäi kerrasta koukkuun. ”Olin urheilun aloittaessani jo melkein 80-vuotias! Kehityin siinä aika nopeasti ja sainkin mestaruuksia ja ennätyksiä kuulantyönnössä, kolmiloikassa ja pituushypyssä. Nyt on näitä niin paljon nuorempia, jotka ovat urheilleet vaikka kuinka kauan, ennätykset ovat siirtyneet heille”, Senni sanoo vähän harmissaan, ”Mutta jos vielä 2 vuotta jaksan, niin sitten ennätyksiä on helppo saada, satavuotiaita kun ei kisoissa paljon ole näkynyt!”
Urheilu on antanut Sopaselle paljon, reissuja on tehty kisoihin ympäri Eurooppaa ja Suomea, Tanhuvaarassakin Sopanen on leireillyt. Urheilukentiltä matkaan on tarttunut myös sulhanen. Työaika oli niin kiireistä, ettei silloin jäänyt miehille aikaa. Sopanen tapasi Oulunkylän kuntoutusseurassa Matti Haran ja pariskunta meni aiemmin tänä vuonna kihloihin ja hääkellot parille soivat itsenäisyyspäivänä 6.12.2025. ”Meidät vihittiin seuran kappelissa ja tilaisuuteen oli kutsuttu n. 70 omaista ja ystävää. Häämatkan suuntautui Ruokolahdelle. Avioliittomme siunattiin vielä Ruokolahden kirkossa, jonka jälkeen laskimme kauniin sinivalkoisen kimpun sukuni haudalle. Ennen paluuta Helsinkiin vietimme yön Imatralla”, Senni kertoo hääpäivästään matkalla takaisin Helsinkiin.

Hääpäivänään ylleen Sopanen puki presidentiltä saamansa kunniamerkin sekä Lotta Svärd -mitalin. ”Toimin sota-aikana pikkulottana vuodesta 1937 lähtien ja olen mitalista hyvin ylpeä. Miehellekin olen ehdottanut kravattineulaa tai muuta somistetta, mutta hän ei ole korumiehiä. Hänellä on kyllä iso rivi omia mitaleja rinnassa!”
Urheilu-ura jatkuu naimisiinmenosta huolimatta. Ensi vuonna tähtäimessä ovat ainakin Suomen Aikuisurheiluliiton SM-kisat vauhdittomissa hypyissä Tampereella tammikuussa. Myöhemmin Helsingissä kisataan helmikuussa halli SM-kisoissa ja maaliskuussa Puolassa olisi halli EM-kisat, mutta niihin osallistuminen on Sopaselle vielä epävarmaa. Vaikka Sopasen jalat ovat terveet, hän ei tarvitse liikkumiseen rollaattoria tai keppiä, niin näkö on alkanut heikentyä; ”Ruokaa en enää oikein näe tehdä tai nimmaria allekirjoittaa. Mutta joulutortut näen kyllä tehdä melkein sokeanakin!” Senni vakuuttaa. Tämän vuoden joulussa on Sennille muutakin uutta: ”20 vuotta olen viettänyt jouluni yksin, mutta tänä vuonne ei tarvitse!”, Senni kertoo selvästi rakastuneen naisen sävy äänessään.
Senni haluaa jakaa liikunnan ilosanomaa kaikille: ”Vanhanakin voi aloittaa ja jatkaa omien voimiensa mukaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, hakeudu itse liikkeelle ja pysy liikkeessä!”
Jos sait kipinän aloittaa urheilu vanhemmalle iällä, se on mahdollista myös Savonlinnassa. Savonlinnan Riennolla toimii aikuisyleisurheiluryhmä, jota valmentaa Joni Jäntti. Lisätietoja valmennus@savonlinnanriento.fi, 050-5438493 sekä https://savonlinnanriento.sporttisaitti.com/.





%20300x250px.png)