Seutukaupungit ansaitsevat paikkansa kuntarakennekeskustelussa

Keskustelu kuntien määrästä sekä olemassaolon edellytyksistä on jälleen tiivistymässä eduskuntavaalien

lähestyessä. Keskustelu kulminoituu yleensä kahteen ääripäähän: maakuntien suurten keskuskaupunkien

ääneen tai pienten kuntien ongelmiin. Näiden väliin jää Suomessa usein vähälle huomiolle kaupunkiryhmä,

jolla on kokoaan suurempi merkitys: seutukaupungit.

Seutukaupungit ovat seutukuntiensa ja talousalueidensa keskuksia, mutta ne eivät ole maakuntakeskuksia.

58 seutukaupunkia sijaitsee maantieteellisesti laajalla alueella ja niissä asuu lähes miljoona asukasta.

Todellisuudessa seutukaupungit kantavat vastuuta paljon itseään laajemmista alueista. Ne ylläpitävät

palveluverkkoa yli kuntarajojen ja pitävät samalla laajoja alueita Suomessa elinvoimaisina, aktiivisina ja

asuttuina.

Seutukaupungit pystyvät hyödyntämään maantieteellisen sijaintinsa erityispiirteitä – olipa kyse teollisista

investoinneista, matkailusta tai maataloudesta – ja rakentamaan ratkaisuja, jotka sopivat juuri niiden

alueelle.

Vientiteollisuuden monet korkean teknologian alihankintaketjut ulottuvat seutukaupunkeihin, joissa

luodaan merkittävä osa teollisesta arvonluonnista. Seutukaupungeissa turvataan myös huoltovarmuutta:

energiaa, alkutuotantoa ja elintarvikkeita.

Kuntien tulevaa työnjakoa ei pitäisi tämän vuoksi arvioida pelkän väestömäärän perusteella.

Olennaisempaa on kysyä, missä osaaminen, toimivat arjen rakenteet ja valmius palveluiden hoitamiseen jo

ovat. Monessa seutukaupungissa nämä valmiudet ovat vahvat. Seutukaupungit vetävät työllisyysalueita,

hoitavat rakennusvalvontaa, ympäristöterveydenhuoltoa, ympäristönsuojelua, maataloushallintoa ja

maatalouslomitusta sekä koordinoivat koulutuskuntayhteistyötä. Ne eivät siis ole kuntarakenteen

väliinputoajia, vaan vastuunkantajia.

Juuri tästä syystä myös vastuukuntamallia pitäisi ajatella uudella tavalla. Pelkän asukasmäärän

tuijottamisen sijaan vastuukunnan aseman tulisi perustua olemassa olevaan kyvykkyyteen: siihen, pystyykö

kaupunki ylläpitämään riittävää omaa osaamista, rakentamaan toimivia palveluketjuja ja hoitamaan

tehtäviä myös ympäröivän alueen puolesta ja sen hyväksi.

Seutukaupungit ovat monin paikoin luontevampia kuntayhteistyön vetureita kuin suuret

maakuntakeskukset, koska seutukaupungit tuntevat oman alueensa tarpeet ja erityispiirteet paremmin.

Sen sijaan, että kuntarakennekeskustelussa keskitytään vain kuntien määrään, tulisi pohtia syvällisemmin

sitä, millainen kuntaverkko palvelee Suomea parhaiten. Jos haluamme pitää koko Suomen elävänä ja

asuttuna, tarvitsemme keskusteluun mukaan seutukaupungit. Ne eivät ole hallinnollinen välimuoto, vaan

osa ratkaisua.

Kun seutukaupunki voi hyvin, myös sitä ympäröivä alue voi hyvin.

Maria Sorvisto

puheenjohtaja, Seutukaupunkiverkosto

kaupunginjohtaja, Ylivieska

Jari Kesäniemi

varapuheenjohtaja, Seutukaupunkiverkosto

kaupunginjohtaja, Forssa

Emilia Savolainen

2. varapuheenjohtaja, Seutukaupunki

Mikä Seutukaupunkiverkosto?

- Kuntaliiton koordinoiman seutukaupunkiverkoston toiminta on käynnistetty vuonna 2008.

- Seutukaupunkiverkostoon kuuluu tällä hetkellä 58 seutukaupunkia, joiden koko vaihtelee noin 5 200 asukkaan

Ähtäristä yli 50 000 asukkaan Saloon. Muita yli 30 000 asukkaan seutukaupunkeja ovat Lohja, Rauma ja

Savonlinna.

- Verkoston seutukaupungeissa asuu yhteensä reilut 900 000 asukasta, ja niissä toimii noin 100 000 yritystä.

--------------------------------------------------------------------------------------------nkiverkosto

kaupunginjohtaja, Pieksämäki