Sote-uudistuksella karuja seurauksia Savonlinnan seudulle

Eduskunta hyväksyi sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen kesäkuussa 2021. Tuona hetkenä jo tiedettiin, että Savonlinnan seudun terveys- sairaalapalveluihin on väistämättä tulossa merkittäviä supistuksia. Niitä oli tiedossa sekä toimintaa suoraan rajoittavan lainsäädännön takia sekä erittäin aluettamme huonosti huomioon ottavan rahoituslain takia. Viime metreillä ennen sote-uudistuksen hyväksymistä Savonlinnan sairaalan osalta tuli lainsäädäntöön kirjaus, mikä mahdollistaa Etelä-Savon hyvinvointialueelle mahdollisuuden ylläpitää useampaa kuin yhtä ympärivuorokautisesti päivystävää yhteispäivystysyksikköä sairaaloidensa yhteydessä vuoden 2032 loppuun saakka. Ajattelin kyllä jo tuossa vaiheessa, että valitettavasti tuolla sanamuodolla kirjauksella ei tule olemaan juuri mitään vaikutusta, enemmänkin tunteeksi tuli poliittinen silmänkääntötemppu, että jotain on sentään tehty.

Hyvinvointialueet aloittivat vuoden 2023 alusta. Tästä hetkestä alkoi massiivinen Sosterin ja Essoten yhdistäminen. Edelleen palveluiden täydellinen integraatio on osittain kesken. Jo menneiltä vuosilta tiedettiin, että sairaalatoimintojen työnjako tulee olemaan erittäin vaikea prosessi sekä käytännössä operatiivisella tasolla mutta myös poliittisessa päätöksenteossa. Työnjakoa on viranhaltijoiden suulla kerrottu suunniteltavan hyvinvointialueiden aloittamisesta asti. Miten sitä tähän asti on sitten käytännössä toteutettu, mielestäni karsimalla palveluita Savonlinnan sairaalasta. Toimintaa on toki tällä hallituskaudella tiukentunut lainsäädäntö mutta karsintaa on tehty myös etenkin talouteen vedoten poliittisilla päätöksillä. Tämäkin ongelma tunnistettiin toki jo sote-uudistukseen liittyen. Aikaisemman Essoten alueen luottamushenkilöillä on kaksikolmasosaa äänivallasta ja Sosterin alueelta olevilla luottamushenkilöillä yksikolmasosa. Kauniit puheet koko alueen tasapuolisesta palveluiden tuottamisesta ovat kyllä pelkkää höttöä.

Palveluiden karsinta Savonlinnasta vaikuttaa väistämättä alueemme ihmisten turvallisuuteen, kun vaativimmissa tilanteissa kiireellisessä hoidossa hoitoon pääsyn ajat ovat monessa tilanteessa merkittävästi pidentyneet. Tässä kohtaa on hyvä todeta, että arvostan suuresti alueemme ammattilaisten osaamista ja ammattitaitoa niin sairaalassa kuin ensihoidossa. Ongelma on siinä, että erikoisosaajien määrä on vähentynyt, kun vanha useamman erikoisalan yhteispäivystys lopetettiin. Tämän jälkeen useita erikoissairaanhoidon toimintoja on Savonlinnan sairaalasta lopetettu. Näin ammattilaisilta on viety konkreettisesti ”työkaluja” toimia ihmisten parhaaksi lähipalveluna.  Lainsäädännöllä ei enää mahdollistettu esimerkiksi akuuttien sydäninfarktien hoitoa pallolaajennuksilla Savonlinnassa. Käytännössä tähän liittyen sydänvalvonta sekä tehostettuvalvonta on myös Savonlinnasta lopetettu. Sydäninfarkti on yksi tyypillinen tilanne missä hoitoon pääsyn nopeudella on monesti täysin ratkaiseva vaikutus lopputulokseen. Pahimmillaan sydäninfarkti voi aiheuttaa kuoleman mutta käytännössä aina joka tapauksessa jonkin asteisen sydänlihaksen vaurion mistä voi seurata merkittävää ja pysyvää työ- sekä toimintakyvyn alenemaa.  Esimerkkejä valitettavasti voisi kertoa monia mitä on tietooni saatettu viimeisten kuukausien aikana.

Hoitoon pääsy on kahden sairaalan mallilla ollut Etelä-Savossa hyvä. Nyt siitä ollaan tietoisesti säästösyistä luopumassa supistamalla palveluita. Tästä muutoksesta kärsivät palveluita tarvitsevat mutta epäsuorasti myös monet muut tahot. Työikäisillä kiireettömään hoitoon pääsy on selvästi nyt viime kuukausina hidastunut merkittävästi. Tästä odotan syntyvän pidempiä sairauspoissaoloja ja pahimmillaan jopa pitkäaikaista työkyvyn alenemaa. Työnantajilla on laajasti käytössä jo erilaisia korvaavan työn malleja mutta jo nyt on tullut vastaan, että korvaan työn ”kapasiteettikin” on varsin rajallinen. Työelämän vaatimukset ja työntuottavuuden vaatimukset ovat myös viime vuosina nousseet.

Terveydenhuollon toimintalogiikka on nyt siis oikeastaan täysin nurinkurinen siihen nähden mitä sen tulisi olla. Kun ihmisellä on todellinen hoidon tarve, tulisi potilaan hyvän tutkimisen ja diagnostiikan olla nopeaa. Jos hoidon tarve todetaan, hoidon tulisi tapahtua mahdollisimman nopeasti ja hoidon jälkeen sitten tehokas kuntoutus, jos se on tarpeellinen. Hoidon tulee tietysti perusta todettuun tarpeeseen ja hoidon tulee olla vaikuttavaa.

Paljon on siis tehtävää tulevina vuosina terveyspalveluiden edelleen kehittämiseksi sekä uudistamiseksi. Nykyiseen tilanteeseen ei voi olla todellakaan tyytyväinen.

Panu Peitsaro

Erikoislääkäri

Liike Nyt varapuheenjohtaja