Tuomisten perheessä arvostetaan isyyttä

Tuomisen miehiä kolmessa polvessa: takana ukki Tomi ja poika Akseli ja edessä pojat Adam ja Oliver (kuva Eira Kotoneva).

Tuomisten perheen sunnuntaiaamupäivästä ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita: lounaspöydän ympärillä häärää paitsi Tomi ja hänen vaimonsa Sanna, heidän lapsensa Aleksi vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa sekä kuusi lastenkotilasta. Jaloissa pyörii pari koiraa ja kissa ja pihalla käyskentelee hevonen.

Tomi Tuomisella on laaja kokemus isänä olemisen eri puolista: hän on isä, isoisä ja perhekoti-isä. Käytännössä Tomi on ollut isä koko aikuisikänsä: hän oli 19-vuotias, kun sai ensimmäisen lapsensa ja hänen toinen lapsensa Aleksi jatkaa isänsä jalanjälkiä. ”Myös minun vanhempani olivat parikymppisiä minut saadessaan. Olemme Sannan kanssa olleet kimpassa pian 30 vuotta ja meille oli todella luonnollista saada lapset nuorena”, Tomi kertoo.

Marraskuun toisena sunnuntaina juhlitaan isiä ja isyyttä. Kysymys isyyden merkityksestä vetää Tomin hiljaiseksi; kyseessä on todellakin iso aihe. ”Isänä oleminen on olla esimerkkinä ja koska isäksi tuleminen ei ole itsestäänselvyys niin se, mitä olen saanut isänä kokea vetää nöyräksi”, Tomi tuumii.

”Biologisen isän tai perhekodin isän roolit eroavat siinä mielessä, että sijaislapset tulevat perheeseen yleensä vanhempana ja omien kokemustensa kanssa ja siihen on sopeuduttava. Muuten olen isänä heidän arjessaan läsnä kuten olen ollut omillekin lapsilleni. Ukkina oleminen on sitten taas vähän erilaista, koska vastuu on ensisijaisesti vanhemmilla. Toisaalta koen edelleenkin olevani vastuussa omasta pojasta, vaikka hän on nyt jo isä itsekin.”

Ukkina oleminen on erilaista isyyttä. (Topi Kankkunen Leveel Media Oy).

Tomin mielestä vanhemmuus ei lopu koskaan, se vain muuttaa muotoaan: ”On ihana huomata, että lasten siivet kantavat ja he ovat löytäneet paikkansa maailmassa”. Tuomiset ovat pyörittäneet Perhekoti Muksumäkeä vuodesta 2012 lähtien ja heidän syliensä läpi on kulkenut iso joukko lapsia, jotka ovat jo lentäneet pesästä.  ”Aikaisemmin äitini piti perhekotia ja Sanna oli hänellä töissä. Olimme pohtineet perhekodin jatkamista, kunhan lapsemme ovat aikuisia, mutta elämä nopeutti meidän suunnitelmiamme ja perhekotitoiminta siirtyi meille jo tuolloin. Meille oli luontaista lähteä tähän ja mikä on parempi paikka kasvattaa lapsia kuin maaseutu?”

Perhekodin pitäminen on Tuomisille paitsi työ niin myös elämäntapa: ”En osaa sanoa, mistä olemme luopuneet, koska olemme saaneet niin paljon. Ainakaan meillä ei ole tyhjän kodin syndroomaa, kuten monilla muilla vanhemmilla, joiden lapset ovat lentäneet pesästä!”

Lapsenlapset yhdessä ukin kanssa. (Topi Kankkunen Leveel Media Oy).

Isänä oleminen on Tuomisen elämässä valtava asia. ”Parhaita kokemuksia ovat ne, jolloin näkee, että lapset pärjäävät ja samalla luopumisen tuska on läsnä niissä hetkissä. Joskus vastuu on raskas ja aina asiat eivät mene niin kuin suunnitellaan, mutta kaikki kokemukset vievät eteenpäin ja opettavat. Olen kaikista elämäni lapsista kiitollinen, jokainen on erilainen ja jokaisella on omat vahvuutensa ja elämän jakaminen toisen ihmisen kanssa on isoin asia, minkä isyys on minulle antanut.”

Aleksi kuuntelee isäänsä ja nyökkäilee: ” Isä on esimerkillä näyttänyt läsnä olevan isän mallia ja minulle oli itsestään selvää saada lapset itsekin nuorena. Vaikka nuoria, parikymppisiä, vanhempia on aika vähän, niin olemme löytäneet vertaisiamme. Nuorena vanhempana oleminen on joskus stressaavaa, mutta voi aina luottaa siihen, että isä auttaa.”

Lapsuus on lyhyt, 18 vuotta menee hetkessä, ja se tuo isyyteen ja vanhemmuuteen haasteensa. Nykyaikana lapsilla on kiire kasvaa ja aikuistua, päätösvaltaa annetaan nyky-yhteiskunnassa paljon myös nuorille itselleen. Tämä suuntaus on Tuomisen mielestä huolestuttava: ”Aina aikuisetkaan eivät ole varmoja valinnoistaan, niin miten nuoret tai lapset voisivat olla? Vanhemmille kuuluu vastuu, neuvominen ja ohjaaminen ja se tuntuu joskus nykyään unohtuneen. Lämpö ja luottamus kuuluvat vahvasti isyyteen, mutta myös se, että osaa asettaa rajat, joihin lapset voivat turvallisesti luottaa”.

Isänpäiväsunnuntaihin kuuluu Tuomisilla lasten ja lastenlasten vierailut ja vähän parempi ruoka. ”Isänpäivä herättää isoja tunteita, vaikka koen, että jokainen päivä on isänpäivä.”

Itsestään on pidettävä huolta, että jaksaa jakaa energiaa muillekin (kuva Topi Kankkunen Leveel Media Oy).

Suomessa on vietetty isänpäivää 1940-luvulta lähtien ja virallinen liputuspäivä siitä tuli 1987. Tämä vuosi 2025 oli ensimmäinen, kun Suomen Tasavallan presidentti jakoi isille Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.  Kunniamerkki on tunnustus esimerkillisestä työstä lasten ja nuorten kasvattajina ja mitalin sai 48 ansioitunutta isää.