Ritva Lehmusoksa – positiivinen taistelija

Ritva Lehmusoksa on kirjoittanut ja kuvittanut useita kirjoja.

Ritva Lehmusoksa syntyi kevään korvalla Helsingissä 1946. Syntymäaika on Ritvan tapauksessa enne, Ritva on kevään lapsi. Ritvan ollessa parivuotias perhe muutti Pieksämäelle. ”Lapsuus oli ihanaa aikaa! Aina paistoi aurinko ja kavereita riitti aina. Tehtiin nukeille vaatteita ja leikittiin niityillä. Talvisin laskettiin mäkeä ja hiihdettiin.” Kilpahiihtäjää hänestä ei tosin saatu, jos kisojen aikana pienelle tytölle tuli kuuma, saattoi hän istua hankeen vetämään henkeä, ja silloin kaikki muut menivät ohi, Ritva hiihteli maaliin omia aikojaan.

Lehmusoksan ollessa 11-vuotias perhe muutti Savonlinnaan. ”Muutto oli shokki, kaveripiiri jäi Pieksämäelle ja murteenikin oli erilainen kuin täällä.” Pieksämäelle jäi paras ystävä Terttu, tai Tintti. Erotuska purkautui paperille runoksi, joka kuvaa riipaisevan hyvin eron tytölle aiheuttamaa tuskaa. Runoja Lehmusoksa alkoi uudelleen kirjoittaa aikuisiällä ja varsinkin eläkkeelle jäätyään runoja on kertynyt monen ifolor-kirjan verran. Kirjojen sivuja koristavat upeat valokuvat, jotka nekin kaikki ovat Ritvan itsensä kuvaamia. ”Valokuvaaminen on ihanaa! Aiemmin kuvasin kameralla ja nykyään kännykällä. Puhelimesta löytyy sadoittain kuvia kukista ja taivaasta sen upeissa väreissä.”

Savonlinnassa Lehmusoksa kävi Yhteiskoulun. ”Koulusta päästyäni hain Yhdyspankkiin kesätöihin. Suunnitelmissani oli hakea kauppaopistoon, mutta niinhän siinä kävi, että pankkiurani loppuikin eläkkeeseen!” Pitkään työuraan mahtuu kaikenlaista, loppuajan Ritva toimi Pääskylahden konttorin johtajana.

17-vuotiaalle nuorelle naiselle kesä toi muutakin kuin kesätyön; helteet toivat Ritvan elämään rakkauden, kun Matti ilmestyi pyytämään neitokaista tanssiin Mallatsaaren tanssilavalla. Nuori pari meni naimisiin vuonna 1970 ja myöhemmin heille syntyi tytär ja nyt joukon jatkona on kaksi lastenlastakin.

Ritva hehkuu elämäniloa, positiivisuutta ja luovuutta. Kodista löytyy paitsi runokirjoja niin myös erilaisia maalauksia ja muita käsitöitä ja askarteluja. Positiivista elämänasennetta on myös koeteltu. Pian eläkkeellä jäämisen jälkeen Ritva kiinnitti huomiota jalkansa tärinään, joka ei laantunut jalkaa ajatellessa. Parkinson-taudin diagnoosi oli shokki. ”En ollut kuullutkaan koko taudista ja lääkäri latoi heti alkuun kaiken kauheuden: pian et pysty syömään etkä liikkumaan ja eliniän odote laskee. Olin aivan shokissa ja järkytyin todella paljon!”

Rakkaus auttaa arjen haasteiden läpi, toteavat Matti ja Ritva Lehmusoksa.

”Alkushokista selvittiin yhdessä Matin kanssa. Ja yhdessä ollaan päivä kerrallaan menty. Tautini on edennyt hitaasti ja se on pysynyt hyvin hallinnassa lääkkeillä eikä se käy joka päivä edes mielessä.” Ritva sairastaa myös kierteisskolioosia, joka aiheuttaa kovia kipuja ja haittaa yöunia. ”Muistan, että minulla on ollut selkäkipuja melkein aina, mutta korona-aikana skolioosi aktivoitui. Hiihdin korona-aikana paljon ja tein hilloja olin muutenkin aktiivinen, mutta pikkuhiljaa selkäkipu paheni ja nyt se vaikuttaa aika paljon ryhtiini.” Matti on ollut, ja on yhä, Ritva tärkein tukipilari, arjen apu ja lähin ystävä. ”Ilman Mattia en pärjäisi niin hyvin kuin nyt. Hänen apunsa on korvaamatonta.”

Kipuja Ritva pitää kurissa mm. liikunnalla, hän käy joogassa, allasjumpassa ja hän jumppaa ahkerasti myös kotona ja käy kuntosalilla. Kesäisin hän viettää paljon aikaa luonnossa. ”Liikunnalla panen hanttiin näitä sairauksia vastaan! Ihan helposti en periksi anna.”

Ritva on kirjoittanut sairauksistaan ajatuksistaan ”Parkinson tuli meille” -kirjan. Kirjan sivuilla tunteet vellovat laidasta laitaan, siitä huokuu pelkoa, epätoivo ja surua, mutta ennen kaikkea peräksi antamattomuutta, kiitollisuutta ja taistelutahtoa.

”Voisin hyvin vajota epätoivoon, mutta miksi niin tekisin? Maailmassa on ihania asioita: luonto, perhe, liikunta ja rakkaus. Ihanat kesäaamut ja ystävät. Kaikesta pitää etsiä positiivia puolia, silloin on itselläkin kevyempi kulkea.”

Meillä kaikilla olisi opeteltavaa Ritvan elämänasteesta: positiivista periksiantamattomuutta. Etsi joka päivä ainakin yksi asia, mistä olet kiitollinen ja hymyile, vaikka elämä ei aina helppoa olisikaan, siinä on kuitenkin paljon asioita, mistä voimme nauttia ja olla onnellisia!